Aikuistumista ja masentumista. Kumpi tuli ennen, onko kumpikaan vielä ohi? 26 vuotta, opiskelija, kissa, koti, ihana mies ja parisuhde. Silti olen onneton, yksinäinen ja vuoden aikana miltei täysin eri ihmiseksi muuttunut. Vaikka takana on vuosien kokemus masennuksesta, heittelevistä mielialoista ja vaikeuksista, nyt olen uudessa paikassa, enkä pidä tästä.
 
Viime joulukuussa kuulin lauseen, joka kuvaa tätä parhaiten. Sen lausui Kanadassa asuntolakaveri, johon olin onnistunut luomaan pienen kontaktin:
 
"Mitä tapahtui sille tytölle, joka syksyn alussa oli aina iloinen ja optimistinen kuin ei antaisi minkään lannistaa, kun nyt hän itkee ja on aina surullinen?"