Totesin tuossa suihkussa, ollessani siellä taas aivan liian kauan, että en saa pitää hauskaa, koska olen läski ja ruma. Luen pienellä kateudellä muiden laihdutusblogeja, aivan uskomattomia tiputuksia. Tiedän, ettei ole terveellistä tiputtaa kymmentä kiloa kahdessa kuukaudessa, mutta itselle kelpaisi siitä edes puolet. Tai jos edes neljäsosa. Vaan kun ei, en löydä itsestäni motivaatiota, en halua, en pystymistä. Ei se onnistu kuitenkaan, kun niin monta kertaa olen yrittänyt ja päinvastaisilla tuloksilla. Itku meinasi päästä tässä eräs päivä, kun katselin itsestäni kuvia 20kg sitten. Olin niin pieni ja sievä. Huoh...

Niin, voisi joskus pitää hauskaa. Se tarkoittaisi juomista. Rumat läskit ei saa juoda. Pullon pitää pysyä kiinni, en minä tarvitse niitä kaloreita kuorruttamaan jo olemassaolevia läskejäni. Tiedän valehtelevani itselleni alkoholinkäyttöni täysin. Viime viikolla kaksi juomaa, toissaviikolla ties kuin monta. Ja sitten mietin, että enhän minä paljon juo. Kännissä kuin käki, ja läskistyn vaan. Mieheni ei ole fatlover, joten jotain pitäisi tehdä. Vaan kun ei pysty. Flunssa pisti tauon hyvin alkaneelle uimiselle, ja nyt en uskalla taas aloittaa. Mahassa velloo paha olo, josta ei vaan pääse irti.

Muutenkin tunnun vaan törppöilevän koko ajan. Kukaan ei enää kutsu minnekään, vaikka itse yritän, edes välillä. Se, jota kutsun tai ainakin olen kutsunut parhaaksi ystäväksi ei ole kiinnostunut olemassaolostani enää yhtään. Mielenkiintoisempia ihmisiä kun on, ja paljon. En saa tehtyä itsestäni parempaa. On vaan paska olla itsensä kanssa, makaan kotona, tai istun koneella. Ei kiinnosta mikään.